Tämän blogin piti ihan aluksi kertoa bordercollien nimeltä Pop, ensimmäisestä vuodesta. Pop on nyt kuitenkin jo melkein 11 kuukautta vanha ja blogi ottaa ensimmäisiä askeleitaan. Pennun ensimmäisen vuoden kuvaamisen sijaan, blogi kertoo Poppisen elämästä ja treeneistä - ja niist'ä suurista teoista.

Bordercollien hankinta on ollut mielessäni jo kauan, todella kauan. Välillä rotuvalinta vaihtui - ja taas palasin bortsuun. Oikeastaan pari vuotta sitten tein päätöksen, että kun corgilauma vähän vähenee, on seuraava koira bortsu. Rotua kauan seuranneena, tiesin millaista koiraa etsin. Kun Suuri Persoona Jo-Jo kuoli ja pennulle oli laumassa paikka, ajattelin alkaa vähitellen aktiivisemmin etsimään pentua. Suunnittelin, että jos sen saisi parin vuoden sisällä. Sitten huomasin, että Sinalle oli tulossa pentue. Muistan kun Tenging B-pentue syntyi ja olen seurannut niiden elämää ja niiden jälkeläisiä siitä asti. Itseasiassa B-pentujen mummin Taikan muistan kisaamassa Messarissa jo joskus 90-luvulla. Tiesin heti, että en ole varmasti ainoa, joka on Sinan pennuista kiinnostunut. Ja olin myös tosi myöhässä, koska pennut olivat jo syntymässä. Enkä tuntenut kasvattajaa ennestään. Ajattelin, että turhaanpa edes otan yhteyttä, kun ei ole mitään mahkuja saada pentua. Mutta sitten päätin yrittää ja niinhän se oli, kaikki oli varattuja. Se ei yllättänyt. Sen pitempiä tarinoita on kai todettava, että joskus tapahtuu kuitenkin ihmeitä :) Niinpä Pop matkasi 18.3.2011 Kuopioon minun ja kolmen corgini iloksi.

Matka kotiin meni hyvin, kasvattajan kotipihasta lähtiessa Pop sanoi kaksi kertaa piip ja oli hetken sylissäni. Sitten meni boxiinsa ja matkusti Kuopioon yhden pysähdyksen taktiikalla nukkuen koko matkan. Kotona corgit ottivat Poppisen hyvin vastaan, jopa tuolloin jo 15-vuotias Iiris. Ensimmäinen yö sujui myös ilman ongelmia; Pop nukkui omassa pedissään sänkyni vieressä. Seuraavalla viikolla Pop aloitti jo töissä käynnin - pienestä se on aloitettava! Pop opetteli nukkumaan häkissä hieronta-asiakkaiden aikana ja samaten sitten hallilla. Aluksi hoitosetänä kulki mukana Rune, joka näytti häkissä makoilusta mallia. Pop osoittautui heti tosi hyväksi matkustajaksi, bussissa se nukkui sylissäni. Se, että koira osaa nukkua autossa, on mielestäni varsinkin harrastuskoiralle tosi tärkeä asia. Aluksi vähän ohiajavat autot ja rekat vähän jännittivät, mutta koska ne ovat meille niin jokapäiväistä, sekin loppui jo parin päivän jälkeen. Sen sijaan ihmisiin Pop suhtautuu vaihtelevasti edelleen. Tuttavuutta on turha tulla hieromaan yli-innokkaasti, siitä se ei pidä. Mutta jos ihan liki ei ängätä se tulee itse tutustumaan. Ja niitä, joita Pop rakastaa, niin Pop rakastaa sitten ihan täydellä sydämellä :) Ilme on niin muikea, kun sen Tärkeät Ihmiset ovat näköpiirissä.

Omien koirakavereiden lisäksi Poopisen bestis on kelpie-Ria. Pop ja Ria ovat olleet kavereita ihan pienestä pitäen. Kun Pop oli 9 viikkoa vanha, lähdin viikoksi Skotlantiin ja Pop meni hoitoon sitten Outille ja Mikalle ja siellä asuu ihana Ria ja tietysti partasuu-Tessa. Outilla riittikin viikoksi hommaa kun näitä kahta villiviikaria paimensi. Ria on Poppista kuukauden vanhempi, joten leikitkin passasi hyvin yhteen. Poppisella on lisäksi kolme muuta idolia: Nipa, Riitu ja Sira. Nipa on Poppisen "kummitädin" Annen koira. Pop selvästi ihailee Nipaa ja välillä vähän jännittääkin jos se juoksee kovasti kohti. Riitu on taas Riikan mali ja se on Poppisesta myös hieno! Ja sitten on walesinspringeri-Sira, minun koirakoululaisen Marjon koira. Marjo on treenien välissä aina ulkoiluttanut Poppista ja Marjo on Poppisen mielestä ihan IhQu - ja niin on Sirakin.

Kun Poppinen saapui elämääni, moni kyseli mitä tavoitteita minulla on. No, isoin tavoite on se, että opin itse ja kehityn kouluttajana tämän vähän erityyppisen koiran kanssa. On selvää, että tavoitteena on kisata tokossa, mutta jotain tulostavoitetta tärkeämpää on se koko prosessi mitä kaikkea se sisältää. Kesän aikana tututstuttiin myös jälkeen ja siinä on kyllä hieno laji! Siinä lajissa ehdottoman ja konkreettisen hidasteen tuon minä ohjaajana. Lajia harrastetaan ja olisi hienoa käydä joskus jälkikokeessakin - Poppinen tosin saisi lainaohjaajan sinne metsään. Vähän on myös agilityesteitä katseltu ja kokeiltu - saatetaan me sitäkin lajia vähä enemmän tulevaisuudessa tutkailla. Sitten me on harjoiteltu paljon erilaisia temppuja ja onpa Annen kanssa naurettukin, että jos tokoura tyssää, ilmoitetaan Nipa ja Pop sirkukseen :) Tähän asti edenneistä tokotreeneistä, teen tuossa ihan erillisen koosteen.

Jälki on ollut minulle uusi laji ja se on kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. Saatiin tietysti hyvää oppiakin Annelta ja Iivanaisen Riikalta. Minä tietysti kyselin ja esitin miksi-kysymyksiä. Tokoon saatiin ohjeistusta Annen ja Riikan lisäksi Poppisen toiselta kummilta Katjalta. Lisäksi käytiin pari kertaa Helmisen Hanna opissa Jyväskylässä ja sitten neuvoja on saatu Taskisen Satulta ja Kuopiossa kouluttamassa käyneeltä Pulliaisen Riikalta. Ja tottakai Popin kasvattajalta Elinalta ja Buchtmannin Katrilta. Ja on kyllä saatu niin hyvää oppia - KIITOS! Välillä on menty turvalleen (tai siis minä . Poppihan nyt kyllä osaa) ja on pitänyt opetella ja miettiä. Virheitä on tullut tehtyä, mutta ainut tapa välttää niitä, on olla tekemättä mitään! Ja sittenhän ei tule niitä onnistumisiakaan. Parasta on kuitenkin ollut se, että Poppisen kanssa ihana treenata. Se on se JUTTU!