Mitäs kaikkea sitä onkaan puuhailtu?

Perusasento, siitähän se toko alkaa.

Paikka on yleensä hyvä ja virittyy sivu-käskystä. Välillä tulee mokiakin ja tällä hetkellä täytyy eniten vahvistaa kontaktia ja häiriöitä.

Seuraaminen

Seuraamisen kanssa menee välillä tosi hyvin ja välillä taas ei kovinkaan hyvin. Pallon kanssa on hyvä, korkea kontakti ja vire ja asenne oikea. Silloin taas tulee helposti poikittamista ja painamista. Namipalkalla taas vire ja kontakti on liian matala, mutta kroppa suorassa eikä paina. Että nyt olisi tehtävänä saada samaan settiin nuo hyvät puolet - ja poistaa huonot :) Tässä vaiheessa arvotan virettä korkeammalle, mutta edellisissä treeneissä kuvattu poikittaminen on kyllä nyt sitä luokkaa, että pitää vahvistaa tekniikkaa ja ottaa vähän aikaa askeleita ja lyhyttä pätkää.

Käännökset vasemmalle ja sivuaskeleet oikealle on hyviä. Käännös oikealla ja täyskäännös oikealle on käytännössä ihan treenaamatta, koska olen unohtanut ne ( !!! ) Eli eteistreeniä tiedossa.

Stop & maa & istu

Tämä oli viimeisimmän viikon teema. On tehty liikkeestä seisomista, luoksetulon pysähtymistä (kiertämiseen yhdistettynä), hyppy -> stoppia, ruutuun stoppia. Sekä paikalla seisomista erilaisilla häiriöillä. Seuraamisesta pysähtyminen katosi hetkeksi, mutta löytyi parilla treenillä. Seuraamisesta ei voi tehdä usein, kun helposti alkaa ennakoida.

Maahanmeno on Poopisesta kivaa ja tekee nopeasti. Välillä jäi kai vahvistamatta ja teki kyllä nopeasti, mutta ilme ei ollut ihan ykkönen, joten sitäkin on nyt tullut sitten vahvistettua. Lenkeillä on pelattu sit asentopeliä eli sanon milloin minkäkin käskyn tai jonkun muun tempun ja oikeista tulee pallo. Hienosti on korjannut, jos on välillä vähän tullut tarjottua väärää.

Istumista tehty liikkeestä aika vähän, muutenkin pitäisi vahvistaa, koska maahan ja stop on paljon vahvemmat - johtuisko vaikka siitä, että niitä nyt on treenattu aika paljon enemmän...

Hyppy

Tämä on hyvä. On pystytty tekemään myös vinoja hyppyjä jne.

Paikallamakuu

No tämän opettamisen aloitin juuri alusta. Tällä hetkellä olen miettinyt, että teenko makuusta alkuun vain varman ja sitten vahvistan asentoa. Meinaa välillä kääntyä lonkalle. Koska olen jo kertaalleen yhden koiran paikallamakuun pilannut puuttumalla lonkka-asentoon, en tahtoisi tehdä sitä toiste... Minullehan paikallaolo on tokon horror-liike - kaikki muut on ihan helppoja siihen verrattuna. Olen tehnyt siinä keskimäärin kaikki virheet mitä voi tehdä. Poppisen kanssa tavoitteena on, että se kokisi olonsa paikallamakuussa hyväksi, itsevarmaksi ja rauhalliseksi - ja sitä kautta minäkin olisin rauhallinen. Nyt on saatu treenikamujakin enemmän paikkamakuuseen ja koirahäiriötkin on tullut mukaan. Myös kontaktia täytyy vahvistaa ja paljon.

Paikallaistuminen

Tätä tullut tehtyä ihan luvattoman vähän :( Tähän pitää alkaa satsata.

Noutaminen

Tässä on menty oikeastaan aika paljon eteenpäin vähässä ajassa. Auttoi varmaan sekin, että tein vihdoin päätöksen, että Pop tulee suoraan svulle eikä eteen. Kantaa kaikki kapulat, myös vieraat sekä metalliset kaikki koot. Kaikilla on tehty perusnoutoa ja sit hyppynoutoa. Välillä tiputteli, sitten hyökkäsi, sitten puri ja sitä rataa :) Nyt osaa myös odottaa lupaa lähteä noutamaan. Eikä irroita, ennen kuin annan luvan, vaikka pidän kapulasta. Mutta kaikkia osioita pitää toki vaihvistaa koko ajan - valmista ei vielä ole, mutta tähän tilanteeseen olen nyt tyytyväinen.

Ohjattu nouto

On tehty suuntaharjoituksia sekä namilautasilla että kapuloilla. Suunnat oli hyvät ja kuunteli tosi hyvin, mutta kun jätin ne vähäksi aikaa tekemättä, on joku pieni epävarmuus nähtävissä. Joten pitääpä taas vähän pelata oikeaa ja vasenta. Tämä on minun suosikkiliike tokossa!

Tunnari

Viime kesänä tehtiin oman etsintää ja Pop hoksasi sen tosi hyvin. Sitten se jäi vähäksi aikaa unohduksiin, tehtiin toki tunnarin pitoa ja nostoa jne. Nyt kun Touhutoko-kursseilla on treenattu tunnarikupeilla oman esineen etsintää, ajattelinpa kokeilla Popillakin sillä tavalla. Ja siitä se sitten lähti :) Nyt häiriökapuloita on ollut joku 15 ja 6 kuppia ja kuppien alla oma ja sitten muita. Ajatuksena on, että ilmaisee sen oman ja unohtaa muut. Tämä on toiminut hyvin eikä ole kertaakaan nostanut vääriä vaan haistellut hyvin. No pitihän sitä sitten kokeilla mitä tuumaa, jos oma onkin näkyvillä. Tämä kokeilu meni hyvin, nosti oma ja toi minulle :) Joten taidan nyt jatkaa tätä kuppeilua.

Kaukot

Näitä olen tehnyt liian vähän :( M-I-M on ok, pitää vaan muistaa, etten sählää. S-M-S ylös nouseminen hyvä, maahan hyvä kun ohjaan, mutta tuntuu etten voi vielä ottaa etäisyyttä yhtään. S-I-S taas ylös nouseminen hyvä, mutta istuminen ihan alussa. Tähän aion vaihtaa myös käskyn toiseksi. Kaukot on nyt mietinnän alla. Avo-kaukoja on tehty kertaalleen myös takahäiriöillä.

Ruutu

Poppis tykkää ruudusta! Se on siitä aina tosi kivaa ja tämä on tietysti minusta kivaa :) Mielikuvatreeni siis onnistunut. Oikea paikka on ollut nyt työn alla ja onhan se sieltä alkanut löytyä. Olen sikahuono heittämään palloa ja tekemään päätöksiä mistä heitän ja mistä en. Pop on taatusti tosi viisas, koska se tajuaa ruudusta kuitenkin jotain, vaikka teen sen varmasti tosi vaikeaksi, kun olen niin urpo siinä heittämisessä...

Merkki

Tätäkin on tehty jo vähän. Ensin vähän kaartoi, mutta kappas, olin laittanut pallon väärään kohtaan (omg..), no sitten on mennyt suoraan ja sit eilen kokeiltiin treeneissä ja kappas, koira menee ilman palloa oikeaan kohtaan ruudun taakse - ja suoraan! Bordercolliet...

Palkkaaminen ja leikkiminen

Tässähän sitä on aina parannettavaa. Olen vahvistanut nyt sitä, että Pop alkaa palkkaantua jo palkkasanasta ja eleistä ja sitten vasta tulee lelu. Treeneissä on leikitty paljon ja sitten on tehty vielä erikseen ihan vaan leikkimistreenejä, joissa ei ole "treenattu" vaan pelkästään leikitty. Ja olen keskittynyt siihen, että minun palkkaus ei olisi tasoltaan *ihan hyvää* jos koira on tarkoitus saada tuntemaan olevansa vähintäänkin täydellinen.

Huomaan itse, miten paljon työstän päässäni tätä oikean tunteen palkkausta, että siitä on tullut nyt sitten puhuttua paljon kurssilaisillekin. Oikeastaan tämän asian miettimiseen ja oikean viretilan ja mielikuvan luontiin olen käyttänyt ajatuksissani eniten aikaa. Tuntuu, että on tullut tehtyä sellaisia aika suuria oivalluksia. Siis MINULLE suuria oivalluksia - kaikki viisaathan on ne tienneet aina.

Lupa epäonnistua

En pysty niin syvään johdonmukaisuuteen mihin tulisi pystyä. Tämä on minun heikkous. Olen kuitenkin ajatellut niin, että jos minä tämän asian tiedostan ja otan huomioon, voin kehittää siinä itseäni. Esim. suunnitella treenit hyvin, jolloin näen pidemmällä aikajänteellä miten homma etenee. Ja kas, tästä huonoudestani on hyvä esimerkki jo se, että nyt vasta alan kirjoittaa tätä blogia treenaamisestakin! Joitain muistiinpanoja olen toki tehnyt, mutta en yhtään niin tarkasti, kuin minun pitäisi. Kaikessa epäjohdonmukaisuudessani olen kuitenkin ollut yhdessä asiassa johdonmukainen. Se asia on epäonnistumisen salliminen. Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni koira on itsevarmin silloin, kun se ei pelkää epäonnistua. Että se uskaltaa yrittää! Jos virheitä ja epäonnistumisia alleviivaa, nehän siinä vahvistuvat, eikä oikea tapa.

Kun Pop oli pieni, palkkasin myös ns. epäonnistumisia ja pidin vain huolen, että sen jälkeen saan tehtyä harjoituksen niin, että se menee oikein. Viime viikolla oli sitten hyvä treeni. Hyppyytin esteen seisoen vinossa (noin metri) ja Pop kiersi esteelle hyvin ja hyppäsi. Stoppasi käskystä, mutta takaisin tullessa se olisikin oikaissut (tätä ei ollut koskaan aiemmin tehnyt). Ihmettelin sitä itsekin ja sanoin vaan jotain että ohos, ohjasin takaisin paikalleen. Sitten kuunteli ja hyppäsi ja pääsin palkkaamaan tosi hyvin. Tässä oli parasta ehdottomasti se, että ilme ei muuttunut vaan pikemminkin se skarppasi uuteen yritykseen, oli ihan että kyllähän mä tän osaan!. Ja sit tehtiin vielä sama toisen kerran ja meni hienosti.

Oikea tunne, oikea vire, luottamus ja hallinta = yhteistyö

Näitä neljää asiaa yritän vahvistaa ja toivoakseni niistä se yhteistyö kehittyy. Hallintaan on pitänyt nyt eniten satsata (ja nostaisikohan tässäkin se hemmetin epäjohdonmukaisuus päätään...?) ja se on kyllä parantunut. Töitä on toki tehtävä - ja niin pitääkin, ei kai nyt kaikki heti voi olla valmista :) Parasta kuitenkin on se, että minä tykkään Poppisesta ja Poppinen tykkää minusta <3 Ja sen kanssa tekeminen on kyllä kivaa!