Tämän päivän treeneistä ja ohjaajan mokista voisi kirjoittaa pidemminkin. Riittänee kun kerron, että olin huono. Silti oli mukavaa.

Tänä iltana mukava päivä vaihtui surullisiin tunnelmiin. Päivin Indy sairastui täysin yllättäin ja jouduttiin nukuttamaan ikiuneen. Koskaan ei tiedä kauanko aikaa on... Indy oli minulle rakas koiraystävä, jonka elämää olin seurannut ihan pikkupennusta asti. Päiville ja koko Indyn perheelle paljon voimia suuressa surussanne. Joskus tulee päivä kun hienon Indyn elämää voi hymyillen muistella, mutta sitä ennen tulee kyyneleet.... Hyvää makaa Indy!