Lauantaina oli edelleen pakkasta ja tokoteltiin sisällä. Eteisessä tunnaria ensin kipoilla ja sit suoraan "oikeasti". Ekalla nosti väärää, tokalla teki niinkuin pitää. Sitten tehtiin kaukoja, ne on kyllä vaikeita - mulle.

Pakkasta oli jotain -27 mutta lähdin urheasti metsään Runen ja Popin kanssa. Näitä kahtahan ei palella kun saa vaan juosta. Ihana metsä, eikä pakkanenkaan tuntunut pahalle. Lähdin jo lähes tuntemaani reittiä eteenpäin ja siinä köppäilin ja välillä vähän kompastelin. Yritin muistella miten mentiin viikko sitten... Nautin hiljaisuudesta - yllättäin ketään muita ei ollut liikkeellä. Sitten tuli tenkkapoo ja ajattelin, et käännyn takaisin samaa polkua. Paitsi että niitä polkuja onkin paljon. Ja minun koirat eivät selkeästikään juokse omia jälkiä takaisin...

Oli aika hiki ja huuru jäätyi rilleihin kiinni. Koirat juoksivat ihan intona ja mnä odotin siinä yhtä kukkulaa josta jo kerran mentiin. No ei tullut vastaan. Oli joku havainto missäpäin on talot, mutta siinä välissä oli kamalasti lunta. Ajattelin, että voi hemmetti jos en osaa takaisin. Aloin jopa toivoa, että joku tulisi vaikka vastaan. Mietin, että tosi kivaa soittaa johonkin 112:een, että heippa olen eksynyt, tielle matkaa joku 500 metriä, mutta en osaa sinne. Aaargh. Ajattelin miten kiva olla sitten jossain ViikkoSavossa sillä palstalla, jossa käydään läpi Poliisin viikonlopun hälytyksiä. Alkoi vituttaa - ajattelin, että samantien vovat laittaa Savon Sanomien nurkkavitsiin. Laitoin sit Runen hihnaa, jotta se menisi edeltä polkua pitkin, kun en suunnilleen nähnyt mitään. Ajattelin opettaa koirille jonkun # palaa välittömästi takaisin lähtöpaikkaan kulkematta vieraita polkuja pitkin# -käskyn. Olipa ihana sitten tulla tutulle aukiolle! Eikä edes paleltanut! :)

TV.stä tulee kyllä nyt se Poliisit-sarja ja Kuopion poliisit on parhaita. Että ehkä mä tuon aiemman puhelu hätänumeroon -suunnitelman vielä toteutan, mut sit kun ei oo niin kylmä, eikä räkä valu suunnileen poskella... Ainiin,  en minä ihan torvi retkeilijä kuitenkaan ole: Olin kertonut ennen lähtöä mihin menen, minulla oli kännykkä ja taskussa koirankeksejä tms ravinnoksi kelpaavaa. (Pakko hankkia se navigaattoripuhelin...).

Sunnuntaina Popin kans katsottiin agikisoija M&M Areenalla. Oreniuksen Gaia bortsu oli kyllä ihan huikea! Toivottavasti Pop katsoi sen radan tarkasti ja otti opikseen. Poppisella oli myös leikkitreffit Rian ja Nipan kanssa ja kiva päivä jatkui vielä omistajienkin kera meillä. Pikkutreeniä tehtiin vielä illalla, samaan tapaan kuin lauantaina,.

Tänään oltiin taas päivällä Telkkisellä Annen ja Mariannen kaa. Pop aloitti, koska minulla oli suunnitelma :) Tein tosin siinä alkuun suunnittelematta merkkiä. Sitten suunnitelmaan eli sitä ASKELTA. En oikein enää itsekään tiennyt mitä siinä tahdoin vahvistaa *huoh* . Pitäisi muistaa, että kaikkea ei korjata samalla kertaa ja määritellä itselle se tärkeysjärjestys. Siinä tehtiin ja pelattiin kahdella pallolla. Tehtiin myös rinkiä vasemmalle ja Marianne sanoi, että voisi sitä koiralle kertoa mihin suuntaan aion mennä. Mariannessa on kyllä ainesta ;) ja rohkeutta, varsinkin kun jossain välissä ehdin viattomille treenikavereille karjua, että *** turpa kiinni! :D Mut ei oikein nyt tullut sitä *juttua* ja se vaivasi... Jatkettiin tunnarila. Eka kipoilla, ok. Sit kipot pois, ja etsi mut nosti väärän ja minä hölömö sanoin että tuo... No toi väärän, odotin hetkein ja laitoin uudestaan. Sitten toi oman. Jep, kokeilut täten riittää, jatkan kipoilla ja vahvistan tunnarin pitoa.

Kakkososassa Popin kaa saatiin vielä treenata häiriökontaktia. Nipa törmäsi siinä vahingossa Poppiin, mutta Pop vaan virittyi siitä ja paransi kontaktia :) Sitten oli oikea ilme ja maailmassa kaikki hyvin. Sain palkattua. Loppuun paikkamakuuta. Alun peruutin, että näen jos alkaa haistella. Kävin myös piilossa. Popin takana oli sille vieras mies ja sitä vähän katseli, mutta oli rauhallinen.

Muista:

- Asiat tärkeysjärjestykseen ja keskity yhteen asiaan kerrallaan.

- Kerro koiralle mitä sen haluat tekevän ja KEHU!

- Kun lisäät jossan asiassa haastavuutta, tee kaikki muu helposti.

- Treenikaverit ei lue ajatuksia - ainakaan aina.

Kiitos Anen ja Marianne - ja anteeksi :)