Eilen saatiin halllle treeniseuraksi Riikka ja ihana pieni malinois Ilo. Ilo on nyt 10 vkoa vanha ja oli jo tosi pätevä. Positiivinen, reipas ja iloinen pentu. Onnea Riikka!

Anne ja Nipa treenasi kans ja heti kun saatiin yleisöä, esitettiin sirkus-ohjelma. Että varokaa, meidän kanssa jos tulee treenaamaan, joutuu katsomaan aina sirkusta. Se on Plan B, jos toko ei kulje...

Mutta treeneihin. Aluksi näytettiin Annelle sitä ohjattua ja merkkiä. Yhdesti hujahti taas sinne oikealle kun käskin vasemmalle. Eli täytyy tehdä taas suuntien vahvistusta. Muut meni ok.

Ja sitten se seuraaminen... ja se eka askel-projekti. No ei mennyt lainkaan hyvin. Ja sitten mun jalat vaan jotenkin kulki, että niitä askeliakin tuli jotain 10. =/ Pop ei pysynyt hyvässä kontaktissa edes perusasennossa, kuikuili vaan kun joku liikkui käytävällä. Itselläni oli huono asenne. No sitten Riikka otti Popin, pelasi vähän ja daa, homma kulki! Pop näytti ihan tosi hyvältä ja Riikka tietty Proolta. Riikalla oli heti asenne, että nyt seurataan ja sai sen siirrettyä koiraan. Kertoi selvästi mitä haluaa ja vaati sen mitä koira osaa. Minun piti asiaa vähän aikaa miettiä, että miten pystyn samaan ja pidettiin tauko. Käytin Popin ulkona ja funtsin. Siinä aiemmin itse tehdessä tuli olo, että tietääköhän koirani edes mitä se *SEU* tarkoittaa. Kun katsoin sitten Poppia Riikan kanssa, niin tasan tietää. Olen tässä nyt juuttunut siihen, että autetaan vaan vaikka nyt asioita voi vaatia. Popilla on kuitenkin halu tehdä asiat oikein ja se nousi hienosti siitä, kun sitä äänellä huomautettiin. Riikka muistutti *taas* siitä, että KESKITY KOIRAAN kun teet. Niin, ei sitä satasen keskittymistä voi vaatia koiralta, jos itse ei ole samassa tilassa! Pitääkö tämä sama asia oivaltaa jotain 1000 kertaa ennen kuin siitä tulee joku pysyvä olotila?

No otin ensin asenteen ja sitten Popin. Kerran huomautin kontaktin haahuilusta ja kun tuli oikea ilme kehuin ja sit palkkasin. Tehtiin perusasennossa ehkä neljä ja sitten liikkeelle lähtöä. Pääsin itsekin siihen oikeaan tilaan ja viimeinen oli ihan super. Siinä ei ollut enää vain kontakti ja asenne kohdillaan vaan siinä oli semmoinen tunne, että on olemassa vain Pop ja minä. Olin tuosta tunteesta niin fiiliksissä, että hyvä etten ruvennut itkemään :) Kiitos Riikka :)

Sitten tehtiin vielä loppuun hyppynoutoa isolla metallilla. Tuli vinoja heittoja ja ekassa Pop kohotti takamusta. Kun pysyi, kehuin *hyvä*. Ja sitten sain heti palautetta, että ehdottoman kätevää kehua hyppyä ennen istumista hyvä-sanalla kun hy-alku on molemmissa. Plääh, heittäkää pienillä kivillä tai isommilla. On varmaan tosi vaikeaa olla tokokoira-Pop, kun ohjaaja on hölömö :)

Kiitos treeniseurasta Riikka ja Riikan kaveri, jonka nimen unohdin :/ ja Anne.

Treenien jälkeen istuttiin taas Annen autossa jotain tunti (eli aika nopea yhteenveto) ja käytiin läpi niin edellisen sunnuntain valmennusta kuin illan treenejä. En tiiä tultiinko mistään mihinkään johtopäätökseen. Kun tässä on sopivasti ruoskinut itseään, totean vaan, että kun itse on huono ja koira loistava, on se ehdottomasti parempi tilanne kuin toisinpäin! :) Ja kun näitä lamppuja syttyisi päässäni riittävän useini, tulevaisuus näyttää ihan valoisalta :)