Tässä kotini vieressä sijaitsee jalkapallokenttä, jossa on tullut koiria treenattua kutakuuinkin 20 vuotta. Tänään pimeyden laskeutuessa en oikein tiedä kumpiko oli väärässä paikassa: Hiihtäjä, joka hiihtää kenttää ympäri (!? luulin, että se "latu" on niitä esikoululaisia varten!?!) vai minä ja Pop pelaamassa futista umpihangessa. Katsoimme varmaan tasapuolisesti toisiamme sopivasti kieroon :D

Pop on edeltävät päivät nukunut kiltisti jaloissani ja antanut minun potea rauhassa flunssaa. Se on ollut tosi kiltti <3 eikä ole edes Runea kiusannut. Tänään sitten vihdoin jaksoin raahautua sinne kentälle, huomasi, että Poppisen akut on latautuneet oikein huolella... Tämän päivän treenisuunnitelma olikin sellaista "kivaa juoksentelua ristiin ja rastiin". Tehtiin kyllä vähän ihan tokontapaistakin. Noudossa kapulan nostosta suoraa palkkaa ja yksi melkein luokse asti. Ei kaartanut. Sitten tehtiin muutamia stoppeja ja maahanmenoja - ja joo maaleja kierrättämällä, mutta just siihen väärään suuntaan ;) Lopuksi vielä muutama merkki normisti ja koska ne oli niin hyviä, niin pitipä kokeilla että laitan sen merkistä vinoon noin 3 metrin päähän ja siitä merkille. Meni. En tajua, miten Pop on voinut tämän oppia näin helposti, kun siis se on siellä merkin takana vielä suorassakin! Yksi vaikeutus tuli vielä ihan vahingossa, kun se super JALKAPALLO jäi matkan varrelle ja silti meni merkille. Ohhoh!

Jalkapallo on leluista SE JUTTU. Pop päästää aika helposti huutohaukun, jos joku yllättävä tyyppi (kuten nyt joku hemmetin hiihtäjä) ilmestyy tyhjästä tms. Tämä on mennyt parempaan, mutta tuo hiihtäjä tuli eka ihan tyhjästä ja säikähdin sitä itse - mut Pop ei päästänyt pihahdustakaan. samoin kun kentän laidalle tuli joku koiranulkoiluttaja. Olipa kiva, että pääsi tästä *hiljaisuudesta* palkkaamaan sitten ihan superpalkalla. Sitten kävelylenkin aikana, jota siis taapersin jtn etanavauhtia, Pop sai tehtäväksi etsiä jalkapalloa. Hyvin löytyi. Mutta edelleen on yksi narupallo ja pari tennaria kateissa...

Sisällä on treenattu edelleen sitä kaukoa ja ekaa askelta. Eka askel alkaa jo olla jees, mutta hiljaa hyvä tulee.

Alakenttää kohtaan alkaa tulla jo suorastaan haikeat fiilikset... Olen sillä kentällä treenannut ihan ensimmäistä koiraani Sabia -se välkky, mutta niin arka-  ja  -maailman parasta- Tessaa jo silloin 90-luvun alussa. Silloin oli aina sellaiset klo 21.00 koiratreffit, jonne kaikki asuinalueen koiraihmiset kerääntyi juoksuttamaan koiria vapaana.  

Sitten kentällä treenasi Irkku monta monistuista kertaa. kävelin ehkä miljoona kertaa kenttää päästä päähän, kun treenasin paikallaolon jättöjä... Sitten siellä riehui -ja treenasi- Jo-Jo. Niihin treeneihin liittyykin ne mustimmat kuin myös kaikista parhaimmat hetket. Tio ja Rune ovat siellä treenanneet myös, tosin täytyy sanoa, että huomattavasti edeltäjiään vähemmän, ovat toimineet pääasiassa huutojoukkoina. Ja nyt sitten Pop.

Välillä on tapeltu hullun naapurin kanssa kentän "omistajuudesta" . Ajatelkaa se kaupungin virkamiehenä hankki sinne kyltin "nuorison urheilupaikka, koirilta pääsy kielletty". Ikinä ei ole siellä kentällä ollut niin paljon roskia ja nimenomaan mäyräkoirien pahvikuoria. Urheileva nuoriso... Kerran sain melkein kumpparista päähän, kun joku harjoitteli saappaanheiton Sm-kisoihin... Pakko oli tieysti kysyä, että mitä teet... Sen mielestä ruutu-treeni näytti varmaan ihan yhtä älykkäälle. Välillä siellä on laitapuolen kulkijat paistaneet makkaraa samalla kun minä olen treenannut tokoa... Oli niillä siellä joskus sohvakin. Mukavia tyyppejä, parempaa yleisöä on vaikea saada :) Kentästä on siis taisteltu, ja kentällä on käyty tahtojen taisteluita. Välillä kentältä on poistuttu siipi maassa ja välillä onnesta hehkuen. Hieno paikka se on kuitenkin ollut treenata. Nyt on aika vaihtaa maisemaa... Suurempi haikeus taitaa tulla tuota kenttää kohtaan kuin mitään muuta.

Ja lopuksi: Kiitos ILOinen Riikka ihanasta tekstarista :)