Alkuviikon treenit on olleet jtn pientä piiperrystä, aika on ollut vähissä. Eilen olisi ollut aikaa, mutta ihan muuten vaan ärsytti heti aamusta sellaisella hartaudella, että päätin olla treenaamatta. Illalla lähdettiin Annen kanssa lenkille - tai Anne lähti oppaaksi, etten taas eksy :) Mutta piti sitten kuitenkin näyttää Annelle sitä Popin seuraamisen tilannetta sekä alun kontaktia. Tehtiin yhdellä tien pätkällä, kun oli hyvät valot. Tein ringit ja suoraa ja Annen mielestä oli parempaa kuin viimeksi ja että petrasi koko ajan. Minulla ei myöskään ollut lelua. Piti kontaktin, mutta oli se matala kontakti eikä korkea. Mutta mä vielä treenaan sen korkean! Sitten tein luoksetulon, siinä törmäsi ja oli vähän jännittänyt kutsua, mutta pysyi. Sitten tein toisen palkaten pysymisestä. Siihen saatiinkin kiva häiriö, kun jotkut venäläiset rouvat lähti tulemaan sieltä Popin takaa sitä kohti. Jos olisivat jatkaneet samaan suuntaan, olisin vapauttanut, mutta maatuskat vaihtoivat suuntaa ja Pop pysyi hyvin.

Parasta illassa oli kuitenkin Anne :) Ekaksikin, vähensi yleistä -koiriin mitenkään liittyvää- ärsytystä ihan vaan sillä, että on *Anne*. Ja sitten vielä muistutti minua jutuista, mitkä nyt on mennyt paljon paremmin. Pop ei reagoinut mihinkän huutamalla - ei vaikka yksi nuorisoporukkakin pölähti metsästä. KeSitä helposti unohtaa nämä arjen tosi hyvät ja tärkeät asiat. Nipa on tietysti vielä niin cool esimerkki :) Lopuksi Nipa ja Pop sai vähän rallatella metsässä. Poppisesta Nipa on ihqu vaikka kun se juoksee kohti, pitää heittäytyä maahan ihan litteäksi,  ettei vaan jää alle :)